Suomi on mansikkamaa

Kesä ja mansikat kuuluvat monen mielestä yhteen ja suomalaiset mansikat ovatkin maukkaita ja makeita, kiitos pitkien kesäpäivien.

Mansikoiden kehitys alkaa kuitenkin jo edellisenä vuonna, jolloin lämmin kaunis syksy enteilee hyvänlaatuista mansikkasatoa. Kun päivänpituus on alle 12-14 tuntia, alkaa kukka-aiheiden kehittyminen. Niistä kehittyvät sitten kukat ja myöhemmin marjat. Kun vielä talvi on sopivan luminen, jotta taimet saavat lumipeitteen suojakseen, on hyvät mahdollisuudet kunnon satoon.

Hyvä mansikkakesä on kaunis ja lämmin, mutta lempeätä sadettakin olisi hyvä saada. Kova sade hakkaa marjat rikki ja kuivuus jättää mansikat pieniksi, niissä kun on jopa n. 90% vettä. Runsaan vesipitoisuutensa takia mansikka sisältää hyvin vähän energiaa. Vitamiineja C (64-80 mg / 100 g marjoja) ja B sitäkin enemmän, samoin tärkeitä hiven- ja kivennäisaineita, kuituja ja ennen kaikkea hyödyllisiä fenolisia yhdisteitä sekä ellagihappoa, jolla arvellaan olevan syöpää estäviä ominaisuuksia. Mansikan sanotaankin olevan herkullisen makunsa lisäksi todellinen terveysmarja

Mansikan terveellisyys

Mansikka on terveellistä, sillä siinä on runsaasti vitamiini- ja kivennäisaineita.

Näin on appelsiinissakin, mutta mansikassa on vielä enemmän. Tästä linkistä pääset vertailemaan mansikan ja appelsiinin vitamiini- ja kivennäisaineiden eroja..

Mansikan laatuvaatimukset

Marjoja viljellään myyntiin Suomessa noin 4500 tilalla ja tuotannolla on ollut tärkeä merkitys monien haja-asutusalueiden pientilojen säilymisessä elinkelpoisena. Muiden marjojen mm. herukan ja vadelman tuotannon arvo edustaa vain noin kymmenesosaa mansikasta, mutta on selvästi kasvattamassa osuuttaan.

EU-laatuvaatimus on kuitenkin voimassa vain mansikalla, muut marjat ovat kansallisen laatuvaatimuksen piirissä.

Mansikan ulkoista laatua ja sen valvontaa säätelee kaksi Euroopan Unionin asetusta: neuvoston asetus hedelmä- ja vihannesalan yhteisistä markkinajärjestelyistä (2200/1996) sekä komission asetus tuoreiden hedelmien ja vihannesten laatutarkastuksista (2251/1992). Maa- ja metsätalousministeriö on siirtänyt laatuluokituksen valvontatehtävät Kasvintuotannon tarkastuskeskukselle KTTK:lle ja se vastaa nyt EU:lle kokonaisuudessaan kasvisten laadunvalvonnan toimimisesta Suomessa. KTTK ja sen valtuuttamat maaseutuelinkeinopiirien, tullin tarkastajat, elintarvikevalvontaviranomaiset suorittavat mansikan laadunvalvontatarkastuksia.

Mansikoiden laatu ja laatuluokka määritellään mansikkaerän lähtövaiheessa. Mansikat luokitellaan nykyisin kolmeen laatuluokkaan, myös koko huomioiden. Ekstra luokan mansikoiden tulee olla erittäin hyvälaatuisia, tasavärisiä ja halkaisijaltaan yli 25 mm. I-luokan mansikassa saa olla vähäisiä muotovirheitä ja pieni vaaleahko alue. Suurimman halkaisijan täytyy olla vähintään 22 mm sekä I- että II-luokan marjoilla. Mansikoiden tulee olla lisäksi sellaisia, että ne kestävät kuljetuksen ja käsittelyn määräpaikkaan asti. Kaikissa laatuluokissa on sallittua olla 5-10 % poikkeamia. Laatuluokittelu ei koske mansikoita, jotka tuottaja myy suoraan kuluttajalle esimerkiksi torikaupassa tai suoramyyntinä tilalta. Mutta jos viljelijä ilmoittaa tuotteiden laatuluokan esim. torilla myydessään, on tuotteiden myös vastattava tätä laatuluokkaa.

Mansikan laatuluokituksen omavalvonta

Mansikan laatuluokituksen omavalvonnassa tarkastetaan mansikan kauppakuntoisuus, lajittelu, laatuluokitus, pakkaaminen ja merkitseminen. KTTK myöntää pakkaajalle kasvisten laatuluokituksen omavalvontaoikeuden. Mansikanviljelijän (tai laatuvastaavan) tulee osallistua laatuluokittelukoulutukseen ja tehdä omavalvontasuunnitelma ja suorittaa omat säännölliset laatutarkastukset. Näin yritys vapautetaan mansikan lähtötarkastuksista (vuonna 1999 ei enää >500kg rajoitusta), eikä tarkastajalle tarvitse ilmoittaa jokaisesta markkinoille lähtevästä erästä.

Pakkauksissa tulee näkyä:

• omavalvontamerkki
• laadunvalvontarekisterinumero
• tuottajatila / pakkaaja
• alkuperämaa
• laatuluokka
• nettopaino

Lisäksi pakkauksen sisällön tulee olla tasalaatuista ja samaa lajiketta.

Miksi tarvitaan kasvinsuojelua ja mitä se tarkoittaa?

Kasvinsuojelussa mansikan osalta on tärkeintä ennaltaehkäisevä työ. Monivuotisten rikkakasvien poisto, oikea lannoitus (hivenravinteet), maan vesitalous, kevään harjaus ja vanhojen lehtien poisto. Ehdottoman tärkeää on ensimmäisenä vuonna rikkaruohojen kitkeminen taimien tyveltä.

Lapin oloissa pahin tuholainen on hillanälvikäs, etelämpänä suuria tuhoja on aiheuttanut mansikkapunkki, tällöin usein joudutaan uusimaan koko kasvusto. Mikäli kasvuston lähellä on vanhoja nurmia voi luteet aiheuttaa suuriakin tuhoja vioittamalla kukintoa, näin marjojen laatu kärsii.

Taudeista eniten aiheuttaa harmia harmaahome, jonka aiheuttajana on yleensä kostea ilma ja tiivis rehevä kasvusto, harmaahometta voi torjua kemiallisesti tarkoitukseen kehitetyllä ruiskutteella. Harmaahometta voi torjua myös tarkentamalla lannoitusta oikealle tasolle.

Hallaa voidaan torjua harsokankaalla tai kastelulla, kastelu lisää kuitenkin kukinta-aikana harmaahometta. Satokauden aikana tehtävissä ruiskutuksissa käytetään nk. lehtilannoitteita, joilla paikataan muovikatteisen maan lannoituksen puutteita. Lehtilannoitteilla vaikutetaan marjan makuun (sokeripitoisuus kasvaa) väriin ja muotoon. Nämä lannoitteet ovat samoja mitä käytetään yleensäkin kasvihuonelannoittamisessa.

On hyvä muistaa, että kaikki lannoittaminen / kasvinsuojelu ei ole torjunta-aineiden käyttöä.