Mansikka (Fragaria)

Mansikan historiasta

Mansikka (Fragaria x ananassa) on itse asiassa ruusukasvien heimoon kuuluva hedelmä, jonka syötävä osa on paisunut, mehukas kukkapohjus.

Puutarhamansikkaa on viljelty vasta 1800-luvulta alkaen ja alkujaan se on kahden luonnonvaraisen mansikkalajin risteymä. Se syntyi kun risteytettiin pohjois- ja etelä-amerikkalaisia villejä mansikkalajeja, joita viljeltiin rinnakkain Euroopassa. Puutarhamansikka on siis täysin kasvinjalostuksen tulos.

Nykyisin mansikkasuvusta erotetaan yksitoista luonnonvaraista lajia. Suomessa luontaisina esiintyviä lajeja ovat ahomansikka, karvamansikka, ukkomansikka, kuukausimansikka, puutarhamansikka (Fragaria x ananassa Duch).

Mansikkaa jalostetaan eri puolilla maailmaa. Suomessa on jalostettu Hiku- ja Mari-niminen mansikkalajike. Aikaisempien yleisten mansikkalajikkeiden Senga Senganan ja Zefyrin lisäksi on tullut runsaasti muita vaihtoehtoja. Tällä hetkellä mansikanviljelijät tekevät kukin tahollaan lajikekokeita ja etsivät saatavissa olevista vaihtoehdoista "parhaita" lajikkeita. Tässä kehittämistyössä on mukana myös Satamarja II-hankkeen viljelijät.

Puutarhamansikan marjat ovat suuria ja makeita. Ne eivät kestä pitkiä aikoja tuoresäilytyksessä pehmeytensä ja mehukkuutensa takia. Myös kuukausimansikan viljelyä on kokeiltu jonkin verran, mutta se tuottaa verraten pieniä ja vaatimattoman makuisia marjoja.

Mansikka on yksi maailman runsaimmin viljeltyjä kasveja. Tuotanto on yli 2,3 miljoonaa tonnia ja viljelyala yli 160 000 ha. Mansikkaa viljellään Suomessa laajalti (n. 5000 ha). Tunnetuimpia täällä viljeltäviä lajikkeita ovat varhain kypsyvä Zefyr, kookasmarjainen Jonsok ja hyvin pakastukseen sopiva Senga Sengana, uusimpia tulokkaita ovat Bounty ja Honeoye. Muutkin markkinoilla olevat mansikkalajikkeet kuten Korona, Dania, Elsanta, Elviira ja Marmolada pyritään valitsemaan niin että ne sopivat sekä tuorekäyttöön että säilöntään. Uusia mansikkalajikkeita tulee markkinoilla koko ajan. Kerran kasvukaudessa satoa antavat lajikkeet ovat edelleen valtalajikkeita. Viimevuosina on jalostettu myös ns. jatkuvasatoisia lajikkeita.

Mansikan maku syntyy auringossa!

Mansikoiden makuun vaikuttaa lajikkeen ominaisuuksien lisäksi erityisesti kasvukauden sääolosuhteet. Makeimpia marjoista tulee lämpiminä ja aurinkoisina kesinä, sadekesinä mansikatkin ovat vetisiä, mutta Pohjolan valkeat yöt lisäävät marjojen sokeripitoisuutta. Myös kasvupaikan maalaji, sen rakennepitoisus ja kosteus antavat oman säväyksensä marjoihin.

Valitse lajike käytön mukaan.

·       Honeoye (USA)

Marjat ovat kiinteitä, kookkaita, kartiomaisia, väriltään kirkkaan- tai tummanpunaisia.

Maku paras täysin kypsänä, ehkä hieman hapahko.

Sopii parhaiten pakastukseen. Kuivatessa säilyttää parhaiten värinsä ja pysyy koossa

·       Jonsok (Norja)

Marjat keskikokoiset, kiinteät ja tummanpunaiset sisustaansa myöten.

Maku miedosti hapan, mutta loppusadon auringossa kypsyneet pienemmät marjat ovat erityisen makeita.

Sopii hyvin pakastettavaksi ja siitä saa hyvän väristä hilloa ja viiniä. Sopii hyvin nyös tuorekäyttöön.
Kakunkoristelijan unelmalajike.

·       Polka (Hollanti)

Marjat keskikokoiset, tummanpunaiset, tiiviit, pyöreähkö muodoltaan. Erittäin hyvän makuinen.

Pakastuksessa säilyttää kauniin värinsä, raikkaan makunsa ja kiinteytensä. Sopii hyvin myös hilloksi.
Kuivattuna kauniin värinen ja ehjä

·       Hiku (Suomi)

Marjat suuret, kartiomaiset, kirkkaanpunaiset ja kiiltäväpintaiset.

Maku makea ja aromikas aurinkoisina kesinä, sateisena mauton. Ei sovellu pakastamiseen kokonaisena.

Huomioitavaa: marjat vioittuvat helposti käsiteltäessä.

·       Korona (Hollanti)

Marjat melko kookkaat, kartiomaiset, kiinteät, mutta pinta voi olla hieman pehmeä.

Makea, vähähappoinen, miellyttävä tuoksu.

Parasta tuorekäytössä, syötäväksi, pakasteeseen.

·       Bounty (Kanada)

Marjat suuret, kekomaiset, kiinteät, siemenet melko suuria ja hieman koholla marjan pinnasta.

Erityisen makea, muistuttaa Senga Senganaa, raikas mansikan maku.

Erinomainen tuoreena, syötäväksi, pakasteeseen, hillosta tulee tummahkoa ja makeaa, mutta rakenteeltaan löysää. Kuivaaminen kestää kauan ja marjan väri muuttuu haaleaksi.

·       Senga Sengana (Saksa)

Marjat pyöreähköjä, joskus myös hieman kulmikkaita, tummia myös keskeltä, suuria.

Maku aromikas ja maukas, mansikka parhaimmillaan.

Sopii tuorekäyttöön ja erinomaisesti pakastukseen. Hillo väriltään hieman harmahtava, mutta makoisaa ja kiinteää.

·       Zefyr (Tanska)

Marjat alkusadossa litteän kulmikkaita ja kookkaita, mutta loppusadolle on ominaista marjojen pienuus. Väriltään marjat ovat helakanpunaisia, mutta keskeltä hieman vaaleita.

Makea marja. Tuorekäyttöön mm. mansikkamaitoon paras.